Päästönormit lisäävät teknisiä haasteita

Tiukentuneiden päästöluokkien myötä pakokaasujen puhdistustekniikka on ottanut isoja askeleita. Historiaan peilaten suuri harppaus tapahtui Euro 4 –normin yhteydessä vuonna 2005, jolloin sallittujen hiukkaspäästöjen ja typen oksidipäästöjen määrä puolittui. Hiukkaspäästöjen pienentäminen on helpointa hiukkassuodattimella. Seuraava askel vuodelta 2009 oli Euro 5 –päästönormi. Tällöin hiukkassuodatin tuli käytännössä pakolliseksi, koska edellisestä päästönormista piti hiukkaspäästöjä kyetä pienentämään viidesosaan. 2016 voimaan astunut Euro 6 on ollut merkittävä typen oksidien pienentäjä, sillä uusi vaatimus on näiden päästöjen puolittaminen. Sekään ei tapahdu ilman teknisiä muutoksia, vaan mukaan astuvat termit AdBlue ja SCR-katalysaattori. Sinällään on mielenkiintoista, että osa autoilijoista ei edes tiedä autoistaan löytyvän näitä varusteita. Niillä on kuitenkin vaikutus arkeen ja ne vaativat oikeanlaisia olosuhteita toimiakseen kunnolla. Poikkeustilanteet korostuvat Suomen talvessa.

Ympäristöasiat ja autoilu liittyvät saumattomasti toisiinsa, vaikka usein niiden sanotaan olevan toistensa vastakohtia. Viime aikoina keskusteluissa on jopa ehdotettu polttomoottoriautojen myynnin kieltämistä. Pää pölkyllä –tilanteessa on pääosin mestattu dieseleitä. Autonvalmistajien uskottavuutta ei ole parantanut päästöskandaalit, joissa mm. Volkswagen Groupin maine on kärsinyt. Toisaalta mainehaitta ei ole ainakaan myyntiä vähentänyt. Euroopan Unionin alueella on henkilöautoille erittäin tiukat päästövaatimukset, tuoreimpana ja tulevana normina Euro 6d TEMP. Uuden ja erittäin tiukan normin autoja valmistavat jo mm. Audi, BMW, Citroën, Peugeot, Kia, Ford, Mercedes-Benz, Opel, Skoda ja Volkswagen. Päästöluokilla on myös vaikutus autoilijoiden valintoihin.

Hiukkassuodatin

Varmasti kaikki muistavat dieseleiden mustan savun, kaupungeissakin vilkkaasti liikennöityjen katujen varrella olleiden talojen seinät olivat mustuneet. Henkilöautojen lisäksi raskasliikenne aiheuttivat näitä haittoja. Ensimmäisenä autonvalmistajan hiukkassuodattimen toi markkinoille PSA-ryhmä esitellessään uuden 2,2-litraisen HDI-dieselin vuonna 2000. Keulalleen sen löysivät Peugeot 607 ja Citroën C5. Nykyään hiukkassuodatin löytyy jo suorasuihkutuksella varustettujen bensiinimoottorien yhteydestä. Hiukkassuodattimesta käytetään lyhenteitä DPF (diesel particulate filter) ja FAP (filtre à particule).

Hiukkassuodattimen toimintaperiaate on yksinkertainen, mutta se vaatii oikeanlaiset olosuhteet toimiakseen. Yksinkertaistettuna hiukkaset kerätään loukkuun, josta ne poltetaan. Nykyisissä versioissa pakokaasujen lämpötilaa nostetaan säännöllisin väliajoin, jotta hiukkasten palotapahtuma, nk. regenerointi pääsee tapahtumaan. PSA:n silloisen version lisäaineistusta ei enää tarvita. Ajo-olosuhteista riippuen poltto tapahtuu 500 – 1000 km:n välein. Hiukkaspolton korkea lämpötilavaatimus edellyttää moottorin normaalia käyntilämpötilaa, jolloin lyhyitä matkoja ajavilla on ongelmia tiedossa.

Mitä tehdä kun hiukkassuodattimen merkkivalo syttyy?

Erityisesti kylmällä säällä ongelma ei ole tavaton. Keltaisen valon ja siihen liittyvän infotekstin syttyessä asian voi vielä ratkaista itse, ajoneuvo haluaa pidempää ajoa regeneroinnin käynnistymiseksi. Ajon yhteydessä on syytä käyttää normaalia pienempää vaihdetta kierrosten nostamiseksi, automaattivaihteisto kannattaa kytkeä urheilullisemman ajotyylin ohjelmaan. Punaisen merkkivalon syttyessä ajo pitää lisävahinkojen estämisen vuoksi keskeyttää välittömästi. Suodatin on menossa tukkoon eikä järjestelmä enää pysty käynnistämään polttoa. Järkevintä on tilata hinauspalvelu viemään auto korjaamolle. Hyvällä tuurilla korjaamolla vielä pystytään testerin avulla pakkokäynnistämään regenerointi ja pelastamaan kalliin komponentin uusinta. Tukkoon ajetun hiukkassuodattimen uusinta voi maksaa jopa 2.000 euroa.

SCR-katalysaattori ja Adblue

Otsikon kryptiseltä kuulostavat termit ovat tulleet tutuiksi Euro 6 –dieselautoilijoille viimeistään mittariston informaation tai huoltolaskun yhteydessä. AdBlue ruiskutetaan kuumien pakokaasujen joukkoon, jossa se SCR-katalysaattorissa kemiallisen reaktion ansiosta pelkistyy typpikaasuksi ja vesihöyryksi. AdBluen lisääminen tehdään auton määräaikaishuollon yhteydessä, mutta harvassa tapauksessa aine riittää koko huoltovälin matkalle. Joissain autoissa ja aktiivisen ajotyylin yhteydessä ainetta voi joutua lisäämään jopa 10.000 kilometrin välein. Kuljettaja pystyy lisäämään ainetta myös itse, mutta tankkaamisen kanssa pitää olla tarkkana. Automerkistä riippuen tankkauspiste löytyy polttoainekorkin vierestä, konepellin alta tai tavarasäiliön verhousten takaa. Omistajan käsikirjasta löytyy oikea tieto lisäyspaikan sijainnista. AdBluen lisäämisen yhteydessä pitää olla tarkka että oikeaa ainetta päätyy oikeaan reikään. AdBluen jäätymispiste on -11 Celsiusta, joten kylmäkäynnistyksen jälkeen typen oksidipäästöjä ei voida puhdistaa tarvittavassa määrin.

Mitä tapahtuu kun AdBlue loppuu?

Jokainen auto varoittaa hyvissä ajoin säiliön tyhjentymisestä. Ensimmäinen varoitus tulee yleensä kun ajomatkaa on jäljellä 2.000 kilometriä. Tämän hälytyksen jälkeen on syytä pysähtyä lähimmälle huoltoasemalle lisäämään nestettä. Pulloissa myytävää ainetta pitää lisätä vähintään kaksi yksikköä, jotta säiliön kohot huomioivat täytön. Ylitäyttökin sekoittaa järjestelmän mittalaitteet, joten siinäkin pitää olla tarkkana. AdBlue -säiliön tyhjentyessä moottoria ei ole enää mahdollista käynnistää. Tämä sen vuoksi, että ilman kyseistä pakokaasujen puhdistusta ajoneuvo ei enää täytyä päästönormia. Hinausautolla on tiepalveluna mahdollisuus poistaa ongelma tienpäällä. Järjestelmätesterillä ohjelmoiden ja AdBlueta lisäämällä matka voidaan saada jatkumaan. Mikäli nämäkään konstit eivät auta, on ajoneuvo on toimitettava hinausauton lavalla merkkihuoltoon.

Aina, kun tarvitset hinausta, tiepalvelua, akkupalvelua tai rengaspalvelua pääkaupunkiseudulla tai muualla uudenmaan alueella, soita Hinausautokeskukseen 24/7! Saat meidät nopeasti kiinni numerosta 09 350 8550.